Torinlaidalta, ikkunan takaa
Pulu paskanti, ohikulkevan työläisakan perperille olkaan. Tämä entisessä elämässä kenties puuvillatehtaalla työskennellyt naishenkilö, nyttemmin kai leskirouva, tai muuten vain yksinäisyyttä olemuksestaan näyttävä, tuskin piittasi. Ilma huokui käyneen oluen katkua, enteili ylihuomiseksi sadetta, tai mistä sitä tietää, räntää.
***
Torille oli pystyttetty muovipeite, tai ehkä ei, jotakin siellä kyhättiin. Juoppo kusi torikäymälän sisäänkäynnin lasiin. Päivä jatkoi kulkuaan, ei apeata, se oli tavallinen. Apea tai tavallinen päivä. Joku keräsi roskia sininen palttoo yllänsä, polkupyöränsä kahvaan, ajaen tiesminne. Osti eräs savukettakin, kenties karamelliä. Olihän pienikokoinen, saattoihän olla, kaukanakin katsojasta.
***
Kalakauppias astui myyntituotteen niskaan, lisahdus kuului, muistutti ääneltään suonsilmäkkeestä kiskottua kumiterää. Linja-auto tuli, sammui ja toinen lähti. Punapipoinen mies oli hypätä alle. Typerys; hypätä nyt pysäköidyn linja-auton eteen, kun takaansa kulki toinen hyvään vauhtiin päässyt. Kanditaatteja kaine jokainen uimarikin.
***
Mustapukuista miestä, näytti salkku taluttavan, tai se on hänelle kuin ruumiinjäsen. Ja pieni koira, sekarotua, chinchillalta ja mäyräkoiralta näyttävä; veti lihavaa tyttöä jäljessään. Tytöllä oli vaikeuksia nuolaista tuplatöttöröä ja toisella kädellä puraista porkkanaa. Koira veti ja puusta putosi lehti, tämänkin vuoden aikakausi sellainen.
***
Kuolemaan verrattava vanhamies kysyi, -menetkö pihlavaan; -En vielä, tuuli vasemmalta, sanat menivät sen mukana tai jäivät huuliin. Näytti tehneen kuolemaan verrattava, rummillista työtä, vähintään kysyttävän iän ajan. Meni tulitukkuja lainaamaan, ihmiset pakkausivat kulkupeliin.
***
Elämä jatkuu ennallaan,
apeasti,
tavallisena.
