lauantai 29. tammikuuta 2011

Keikka-arvioita

28.1.2010
Monttu music club
Bass2Bass
noin varttia ylitte kakstoista

Anttosella käytössä looppi-ruma sana jos toistaa repeatilla tai jotain kaunista-laite. Alembicin bassossa Niemelällä on sellainen tone-potkikka jossa on wah-wah, joidenkin mukaan virheellisesti kuvittelivat hänen soittavan kitaraa. Tiedän tämän, koska uskon sen olevan entisen bänditoverini entinen. Ambient pihinää ja kihinää jonka päälle soittettuja epämääräisiä asteikkoja. Käytössä oli myös olutpullo-slide eikä pelkkä kaula - itsekin testanneena se on helpompi hallita kuin mikkiständi joka myöskin on normiasennossaan eli pystyasennossa loistokas . Ablodit unohtuivat yleisöltä. lavalta soittajat poistuivat yksitellen. Eräs dorka kyllä hoisi muiden puolesta taputtelun Niemelän alaraajoihin.

noin kaksikymmentä minuutia myöhemmin.

28.1.2010
monttu music club
Vestervik

Varttia vaille yksi tai savukkeen jälkeen.

Suomalaisia tuntemattomampia pop/rock-kappaleita. Näin se homma pitääkin mennä. 99,9% vastaavista - suora siteeraus Kumikamelin biisistä Tuomittu juntiksi - Pakottivat kuuntelemaan Popedaa ja yötä. Sekunneista tunneiksi ruumiillista työtä. Kun pakottivat kuuntelemaa Popedaa ja yötä. Joutsenlaulun jälkeen aina teki mieli lyödä. Eikä setti voi olla huono, jos siihen on lisätty viittellinen tarina ihmekukasta Joka tunnetaan rohdoslääkkeenä. Ja encorena on All man brothersin ja Zapan tunnetuksi tekemä laulu ruoskinta paalusta. Zappa esitti sen viimeksi vuonna -84 New yorkin satamassa.

Tunnin kuluttua - Tuohon aikaa myös baari täyttyi...

perjantai 28. tammikuuta 2011

Keikka-arvioita

27.1.2011
Promenadi-sali
Porin sinfonietta feat. Osuma ensemble
Perkussioiden ilta

klo.19.00

1. Yhdysvaltalainen hygieeninen avausnumero. Olen uskotellut itselleni, että Hollywoodissa on sellainen helvetin iso varastohalli johon on laatikoitu kaikki mahdollinen elokuvissa esiintyvä sinfoniaorkesteri taustainen musiikki. Tämä oli mahdollisesti yksi niistä.

2. Mozartia sinfoniettan esittämänä, Osuma piti taukoa. Nopeita trioleita - puuduttaa tajunnan - välillä tömähtivät patarummut; Wake up!

Väliaika: Konjakkia ja konvehteja; hajuvesien liikakäyttö häiritsi herkkää hajuaistia.

3. Venäläisen nykysäveltäjän 40 minuuttinen mestariteos.

Osuma ensemble sai kukin palkkansa.

Klo. 21.10

torstai 27. tammikuuta 2011

Keikka-arvio

26.1.2011
Porin opiskelijatalo Saikku
Eleonoora Rosenholm

Viimeksi olen kuullut orkesteria muutama vuosi sitten Anniksen pihamaalla, Rumban ja Fullsteamin järjestämässä tapahtumassa. En tiedä onko helpotus etten ole kuullut ainoatakaan äänitettä orkesterilta. Keikka rullaa laadukkaasti kuin vesipolvinen kameli ja kaatuneesta basarimikistä lähtee syvä soundi. Takanani keskustelua:"Hei Turo, kiinnostaako"? Kyllä kiinnostaa, otan vapaudeksi asiaan vastata. Joku saattaa puhua popista - Minä puhun hyvän maun progesta.
Hyvää tulevaa rundia toverit!

Keikka-arvio

26.1.2011

tiistai 25. tammikuuta 2011

Keikka-arvio

25.1.2011
Palmgren-sali
Osuma ensemble

Klo.19.00

1. Sub-urbaania Goa otetta: Pikkurumpu, mp3-soitin ja PA. Mukavasti rullaava katkonainen rytmi.
2. Marimba-styge sisälsi jokseenkin tiettyä Tsaikovskilaisuutta pop-jazz vaikuttein.
3. Metal impressions, kokonaan symbaalein ja kelloin soittettu luonnollinen ambient, soittajien sijoittelu, loi mukavasti panoroidun tunnelman.
4. Näköharhan omainen kuuloharha, krautrockia parhaasta päästä.
5. Koko setin ainoa show-elementein, mutta hallitusti improvisoitu numero, joka sisälsi Onomatopoeettista säksätystä - bukkakekebukkakeke - varsin unohtumaton kehärummun räkääsormeen-tekniikka.

Soittajat soittivat suklaa palkalla .

Klo. 20.05

maanantai 24. tammikuuta 2011

Keikka-arvio

Keikka-arvio
Midi chips
Bar kino
20.1.2011

klo.23.15

Hassut kledjut ja nuoruuden vimma, ostoskeskus ja sen laidalla lava. Kautta linjan paketti pysyy kasassa, seassa torvia. Tosi kova meno vaikka valjuksi jäi. Sitähän se nuoruus on: Kiireellä ja paljon, laatu syntyy myöhemmin. Näin se on aina ollut, se on tarpeellista uhmaa. Joku on varmasti heille ohjeistanut, että setin kesto on kolme varttia, meni kymmenyksiä yli, kellon tarkkaa siinä mielessä - Paitsi käen tilalla gorilla.

Klo.00.00





Keikka-arvio
Liljan loisto
Bar kino

klo.00.15

Lavalta loppuu tila, ei egon puolesta vaan hurjan meiningin. Basso rytkyttää sydäntahdistimen lailla ja istuva rytmikone saa rekan keinumaan, lastin pudotessa pikkuhiljaa yleisön sydämiin. Puhallin sektio arvostaa luovaa hulluutta. Puppa J otti kaiken irti – c´mon, c´mon! Laulaja tyttö on kaunis kuten äänensä, sylissä pehmeä ja lämmin. Vaalimaan rekkajono ulottui hetkeksi Poriin saakka, kuka keksikään reggaen!

klo.01.25





Keikka-arvio
Serpico
Monttu music club
22.1.2011

klo.23.20

Intro, jonka jälkeen pieni esittely, some clouds doesn´t have silver lining – siksi soitetaan rokkenrollia. Loistavaksi bändin tekee ettei keulakuva osaa sanoa orkesterinsa musiikkityyliä ja bändin ennakkoluulottomuudesta. Tämä on ainoastaan minun mielipide, että bändi tarvitsisi lisää laulajia, muuten jää soundi ohueksi. Tosin soundit tässä matalassa rock-klubissa ovat mahdottomat hallita, kuten sitä ainesta joka rikkoo vaakunalakia.

klo.23.55





Keikka-arvio
Mad juana
Monttu music club
22.1.2011

klo.00.30

Sähköä ilmassa. Mustalaisreteilyä, villikissa iskee päähän ja bändi soi hautajaissaattoa basistille, hell on wheels – hell on stage. Pomppivat kannut, soittajat lähteneet katumarssille Poriin ja Suomeen. Torvensoittajat ja haitarinsoittaja lady ovat kuin kiskotut New yorkin katujen kulmista matkalla lentokentälle. Koko homma keinahtelee kuin oikutteleva bussi ja bändi tarjoilee balkaninpotköä kuorineen ja delegoivat loistavasti sen yleisön avata ja haukata puolet siitä sattumineen. Valhalla – hiki tulee istuessakin. Saa yleisö muistella sing along encorea Those were the days ja tahmeata lattiaa. Uskomattoman pitkä setti, vauhtisokeus ja viiva suora tie New yorkiin aamulla.

klo.02.05

tiistai 18. tammikuuta 2011

Keikka-arvio

Nordic trinity - Tribuutti Edward Vesalan jälanjäljissä
Palmgren konservatorio
valimo-sali

18.1.2011
klo.19.05

Onkohan Eetu läsnä? Onko vai ei, se on tässä vaiheessa täysin turha ajatuksena. Eetu ei kuulemma osannut soittaa peruskomppia ja teki helvetin arveluttavia aterioita vierailleen. Puitteet valimo-salissa hyvät bändin päästä hyvää alkuun. Biisit seuraavat draamallisesti toinen toistaan – aina vähän enemmän - elementti kerrallaan: Kompa - NAM; Aaltonen on soittanut jo niin kauan, että osaa odottaa. Charge - Together. Esitys alkoi ja päättyi. Mietoa soittoa, hiljaisuus. Miksi ei täälläkään saa tupakoida?
Encore:Coltrane John: Alabama


Klo.20.15