maanantai 24. tammikuuta 2011

Keikka-arvio

Keikka-arvio
Midi chips
Bar kino
20.1.2011

klo.23.15

Hassut kledjut ja nuoruuden vimma, ostoskeskus ja sen laidalla lava. Kautta linjan paketti pysyy kasassa, seassa torvia. Tosi kova meno vaikka valjuksi jäi. Sitähän se nuoruus on: Kiireellä ja paljon, laatu syntyy myöhemmin. Näin se on aina ollut, se on tarpeellista uhmaa. Joku on varmasti heille ohjeistanut, että setin kesto on kolme varttia, meni kymmenyksiä yli, kellon tarkkaa siinä mielessä - Paitsi käen tilalla gorilla.

Klo.00.00





Keikka-arvio
Liljan loisto
Bar kino

klo.00.15

Lavalta loppuu tila, ei egon puolesta vaan hurjan meiningin. Basso rytkyttää sydäntahdistimen lailla ja istuva rytmikone saa rekan keinumaan, lastin pudotessa pikkuhiljaa yleisön sydämiin. Puhallin sektio arvostaa luovaa hulluutta. Puppa J otti kaiken irti – c´mon, c´mon! Laulaja tyttö on kaunis kuten äänensä, sylissä pehmeä ja lämmin. Vaalimaan rekkajono ulottui hetkeksi Poriin saakka, kuka keksikään reggaen!

klo.01.25





Keikka-arvio
Serpico
Monttu music club
22.1.2011

klo.23.20

Intro, jonka jälkeen pieni esittely, some clouds doesn´t have silver lining – siksi soitetaan rokkenrollia. Loistavaksi bändin tekee ettei keulakuva osaa sanoa orkesterinsa musiikkityyliä ja bändin ennakkoluulottomuudesta. Tämä on ainoastaan minun mielipide, että bändi tarvitsisi lisää laulajia, muuten jää soundi ohueksi. Tosin soundit tässä matalassa rock-klubissa ovat mahdottomat hallita, kuten sitä ainesta joka rikkoo vaakunalakia.

klo.23.55





Keikka-arvio
Mad juana
Monttu music club
22.1.2011

klo.00.30

Sähköä ilmassa. Mustalaisreteilyä, villikissa iskee päähän ja bändi soi hautajaissaattoa basistille, hell on wheels – hell on stage. Pomppivat kannut, soittajat lähteneet katumarssille Poriin ja Suomeen. Torvensoittajat ja haitarinsoittaja lady ovat kuin kiskotut New yorkin katujen kulmista matkalla lentokentälle. Koko homma keinahtelee kuin oikutteleva bussi ja bändi tarjoilee balkaninpotköä kuorineen ja delegoivat loistavasti sen yleisön avata ja haukata puolet siitä sattumineen. Valhalla – hiki tulee istuessakin. Saa yleisö muistella sing along encorea Those were the days ja tahmeata lattiaa. Uskomattoman pitkä setti, vauhtisokeus ja viiva suora tie New yorkiin aamulla.

klo.02.05

Ei kommentteja: